Mitä on dysleksia?

Mitä on oppimisvaikeus?

Kuka on erilainen oppija?

  • ihmisen ominaisuus
  • usein perinnöllistä
  • ei tyhmyyttä, ei laiskuutta, vaan erilaisuutta
  • erilainen tapa oppia, hahmottaa ja prosessoida tietoa
  • erittäin yleistä; jopa 5-15 % väestöstä on oppimisen vaikeutta

Millä alueilla oppimisvaikeus näkyy?

Hahmottaminen voi olla erilaista näissä asioissa

  • lukeminen
  • kirjoittaminen
  • laskeminen
  • tilan, suunnan tai ajan hahmottaminen
  • kielellinen kehitys
  • tarkkaavaisuus
  • motorinen koordinaatio

Miten oppimisvaikeuden tunnistaa?

  • lukeminen hidasta
  • vieraat kielet vaikeita
  • tekstin tuottaminen työlästä
  • matematiikka mahdotonta
  • ääneen lukeminen ällöttää
  • kirjoitusvirheet yleisiä
  • kirjaimet ja numerot vaihtavat paikkaa tai sekoittuvat
  • rivit hyppivät paperilla
  • oikea ja vasen, itä ja länsi sekoittuvat
  • riimien hahmottaminen hankalaa
  • keskittyminen ja tarkkaavaisuus häiriintyvät helposti
  • karttaa on kurja käyttää
  • vaikeutta pysyä aikatauluissa
  • asioiden ulkoa opettelu vaikeaa

Mitä on lukivaikeus?

Lukivaikeus eli dysleksia (lukemisen ja kirjoittamisen vaikeus) on todella yleistä. Sitä esiintyy noin kymmenellä prosentilla väestöstä. Se voi ilmetä lukemisessa, kirjoittamisessa tai luetun ymmärtämisessä joko yhdellä tai useammalla osa-alueella vaihtelevasti: lukeminen voi olla hidasta, mutta kirjoittaminen vaivatonta. Saattaa myös olla niin, että kirjoittaminen on työlästä, mutta lukeminen sujuu ilman ongelmia. Lukivaikeus ei tarkoita luku- tai kirjoitustaidottomuutta.


Miten lukivaikeus tavallisesti ilmenee?

  • kaksoiskonsonantit vaikeita
  • kirjaimia puuttuu tai kirjaimet vaihtavat paikkaa
  • b ja d, b ja p, t ja d, k ja g, i ja e, tai nk ja ng voivat mennä sekaisin
  • pitkän ja lyhyen vokaalin erottaminen vaikeaa (esim. a tai aa)
  • sekä lukemisessa että kirjoittamisessa sanan loppu tai lyhyt sana voi jäädä pois
  • ääneen lukeminen on vastenmielistä
  • lukeminen voi olla hidasta
  • rivit tai kirjaimet ”hyppivät” paperilla
  • vaikeuksia ehtiä lukea TV:n tekstitystä
  • numerot vaihtavat paikkaa (esim. 95 ja 59)
  • yhteen- ja vähennyslaskuissa lukujen oikea järjestys saattaa vaihtua
  • kertotaulu ei välttämättä automatisoidu
  • matematiikan kaavat eivät aina automatisoidu, vaikka henkilö osaa laskea
  • käsiala vaikeasti luettavaa
  • pitkien sanojen ymmärtäminen tai ääntäminen hankalaa
  • jotkut sanat ääntyvät toistuvasti väärin
  • nimien muistaminen vaikeaa
  • lauseiden muistaminen ja toistaminen vaikeaa
  • puhe voi olla epäselvää
  • itse luetun tekstin ymmärtäminen vaikeaa, mutta toisen lukemana sama teksti ymmärrettävää
  • vaikea lukea yksinkertaistakin tekstiä, jos odotetaan nopeaa vastaamista
  • oikea ja vasen saattavat sekoittua; samoin itä ja länsi
  • suunnissa ja kartan käytössä vaikeuksia
  • vaikeuksia kuukausien luettelemisessa
  • riimien ja sanaleikkien hahmottaminen vaikeaa
  • nopea väsyminen, päänsärkyä tai silmien särkyä lukemisen aikana
  • keskittyminen helposti häiriytyvää
  • hitaus/hätäisyys

Lisätietoa: ks. Erilaisen oppijan käsikirja. 2007. Erilaisten oppijoiden liitto ry

2 Responses to Mitä on dysleksia?

  1. Riitta Salonen sanoo:

    On hienoa lähes 70-vuotiaana nähdä lähes kaikki ne ongelmat listattuna, mitä itsellä on ollut ja saada nimi ongelmille.
    Sain kansakoulussa toisella luokalla ehdot kirjoituksesta ja harjoitukset lukemisessa. Opettajani opetti minua yhden kesän. Suurimmat ongelmat oli kaksoiskonsonanteissa. Ne sujuvat kyllä tuon kesän jäljiltä, mutta z ja x menee vielä sekaisin. Vieraissa kielissä c ja k sekä b ja p ei löydä paikkaansa miettimättä vieläkään. Nimiä on vaikea muistaa. Mutta esim. potilaiden nimet opin helposti.Lukea en toisten kuullen halunnut. Vasta lapsilleni ja lastenlapsilleni nautin lukea ja eläytyä siihen. Lapsilleni nämä ovat mieluisia muistoja. Vieläkään en lue toisten kuullen. Muistan eräät lukukokeet 4, luokalla, jolloin opettajani hermostui ja ajoi minut ulos. Lopputulos oli, että luin yliopettajalle kahden kesken ja sain numeroni häneltä. Olin ja olen vieläkin kova lukemaan. En lue joka sanaa, mutta jos ajatus karkaa palaan alkuun.
    Alakoulussa olin luokkani huonoimpia, mutta jo 5. luokalla tytöistä paras ja koko luokalla 2. paras oppilas. Halusin oppikouluun, vaikka opettajani junaili minua kauppakouluun matemaattisten taitojeni vuoksi. Hän antoi huonot arviot, mutta pääsin varalle kuitenkin. Menin oppikouluun 6. luokalta. Siellä kielet oli vaikeita, koska tein paljon kirjoitusvirheitä. Myös geometria oli minulle hepreaa. Algebra sujui paremmin, mutta siinäkin kokeet meni ajoittain huonosti.
    Kävin keskikoulun. Olisin halunnut ylioppilaaksi, mutta äitini piti minua tyhmänä ja ei päästänyt lukioon. Koin, että olen lahjakkaampi, kun numerot näyttivät ja pidin koulunkäynnistä. Olin laiska lukemaan, koska opin tiettyyn rajaan asti helposti. Hyviin arvosanoihin minun piti sitten tehdäkin paljon töitä ja ulkoa oppiminen vaikeaa. Jota en jaksanut tarpeeksi. Kävin kansankorkeakoulun, jossa olin keskitasoa paremmalla puolella. Pääsin sairaanhoitajakouluun ja valmistuin aikanaan erikoissairaanhoitajaksi. Alaani oli mielenterveys ja psykiatria. Tein osastotyötä vuosikaudet reumapotilaiden ja vanhusten parissa. Toimin myös apulaisosastonhoitajana jonkin aikaa. Viimeinen työpaikkani oli vastaanottotyö, jota tein itsenäisesti omilla ehdoillani. Työnantajani antoi vapaat kädet lähes täysin. Siinä pärjäsin ja nautin työstäni. Jossain vaiheessa pääsin myös yliopistoon opiskelemaan työnohjausta. En kuitenkaan koskaan mennyt sinne. Ollessani apulaisosastonhoitajana, esimieheni kehotti minua hakemaan paikkakunnallemme perustettavaan vanhustenpalvelutaloon johtajaksi ja pääsinkin ensimmäiseksi varalle. Työurallani on ollut paljon ongelmia vaikeuksieni takia. Olen tehnyt paljon työtä huomaamattani asioitten eteen. Siksi uuvuinkin varhain ja jäin eläkkeelle jo 55-vuotiaana.
    Esim. erilaisten kaavakkeiden täyttö on minulta sujunut, koska olen tehnyt sitä paljon. Äitini aikanaan teetätti esim. veroilmoitukset minulla. Mieheni on myös teetättänyt kaikki kirjalliset hommat minulla.
    Vieläkin tätä kirjoittaessani tulee eteen sanoja, joihin tulee punaista viivaa alle ja sitten pähkäilen miten se kuuluu olla. Joitakin tärkeitä kirjotuksia luetan tyttärelläni, joka on opiskellut kieliä yliopistossa ja tarkka oikeinkirjoituksesta. Lapsillani ei tätä häiriötä ole. Ovat erittäin lahjakaita kielellisesti. Olen pitkän avioliittoni aikana oppinut paljon täsmällisyyttä esim. puhumisessa. Lapsuudenkodissa minua ymmärrettiin puolesta sanasta. Nyt täytyy ilmaista täysin oikein, jotta mieheni ymmärtää.
    Luimme juuri erään lukihäiriöisen tekstiä tyttäreni kanssa. Minulle teksti oli täysin selvää, mutta tyttäreni ei osannut tulkita sitä. Tämä ymmärretyksi tuleminen onkin suurin haitta elämässäni ja vaatimus taitoihin, mitä minulla ei ole. Kouluaikoina puheeni oli epäselvää ja opettaja karjui; puhu kovempaa ja minun teki mieleni karjua puhdista korvasi.. Nyt puheeni on nyt katkonaista, paitsi kun oikein innostun. Kurkunpäässäni kävi jonkinlainen halvaus. Olen myös erittäin likinäköinen. Kertotaulun olen oppinut hyvin vuosien varrella, kuten ilmansuunnat ja oikeat ja vasemmat, jotka perustuu toistoihin. Tosin tarvitsen niitä kuitenkin tavallista enemmän. Muisti minulla on joissakin asioissa erittäin hyvä, vaikka opin ulkoa huonosti. Ihmisten puheet jäävät päähäni hyvinkin tarkasti. Tästä oli hyötyä viimeisessä työpaikassani potilaiden kanssa. Myös oppimisessa sillä oli suuri merkitys. Opettajien puheet jäi hyvin mieleen. Olen ikäisekseni vieläkin erittäin hyvämuistinen tietyissä arkisissa asioissa. Vierasperäiset sanat tosin menevät ohi korvieni.

  2. Nimetön sanoo:

    Hei! Vaikuttaako dysleksia konekirjoittamiseen? En pystynyt sitä oppimaan kuten muut, sokkona ja monisormisesti? Olin lukossa.

Kommentointi on suljettu.